Tässä teossarjassa johdatan katsojan keskeneräisyytemme äärelle. Se on paikka, jonne harva meistä haluaa mennä vapaaehtoisesti, koska se on epämukavaa ja kivuliastakin.

Teossarja kertoo sinusta ja minusta, meistä haavoittuneista, epävarmoista, pelkäävistä ihmisistä, jotka yritämme kaikin tavoin esittää olevamme jotakin muuta. Sarja kuvaa piirteitämme, joita emme haluaisi paljastaa maailmalle tai myöntää edes itsellemme. Hetkiä, jolloin olemme yksin ja meillä on vaikea olla.

Yritämme parhaamme mukaan suojella itseämme kivulta, koska joko emme usko omaan voimaamme tai emme halua olla riippuvaisia muista. Välttelemme kohtaamasta varjopuoliamme, juoksemme karkuun, rakennamme suojamuureja, kiellämme puutteemme eli sivuutamme itsemme. Syytämme muita, kun pitäisi ensin katsoa peiliin. Valehtelemme itsellemme. Ja maailma on meidän näköisemme. 

Keskeistä maalauksissani on ihmisen ja luonnon haavoittuvaisuuden rinnastaminen. Olemme osa suurempaa kokonaisuutta. Se miten kohtelemme toisiamme tai luontoa, heijastuu aina meihin takaisin. 

Taiteilijana haluan nostaa esille itsetuntemuksen voiman tässä ulkoisesti horjuvassa maailmassa. Rohkeinta mitä tiedän, on kohdata oma pimeytemme. Rehellisyydestä ja vaikeiden tunteiden ja kivun kohtaamisesta nousee esiin sisäinen vahvuus ja myötätunto sekä itseä että toisia kohtaan. Jos yhä useampi meistä uskaltaa kohdata haavoittuvuutensa ja pelkonsa, uskon sen muuttavan maailmaa enemmän kuin mikään muu.

Jokaisen on tehtävä se valinta ja työ henkilökohtaisesti. Se ei vaadi ulkoisia puitteita tai erityisiä ominaisuuksia. Se edellyttää ainoastaan halun pysähtyä ja rohkeutta pysyä itsensä äärellä, tapahtui mitä tahansa. Silloin alamme tunnistaa mikä on meille totta. Emme hae enää syyllisiä itsemme ulkopuolelta. Kannamme vastuun teoistamme ja sanoistamme, elämme arvojemme mukaisesti. Sen seurauksena, pikkuhiljaa, sydämemme alkaa avautua ja paljastaa ainutlaatuisen ydinolemuksemme ja tuo lahjamme täyteen valoon.

USKON, ETTÄ MEILLÄ JOKAISELLA ON SISÄLLÄMME TIETO AINUTLAATUISESTA YDINOLEMUKSESTAMME, MUTTA OLEMME UNOHTANEET SEN. USKALLATKO SINÄ PYSÄHTYÄ ITSESI ÄÄRELLE?